Ihmisen mieli on kiinnostavin asia tässä maailmankaikkeudessa. Täällä avaan omaa mielenmaisemaani, ja omia ajatuksiani asioista, jotka vaatimalla vaativat ulostuloa sieluni syvyyksistä. Ajatukseni ja käsitykseni maailmankaikkeudesta eivät aina noudata valtavirtaa, ja toivonkin saavani lukijani katsomaan eri asioita joskus vähän uudesta näkövinkkelistä. Jos tekstini herättää sinussa mitä tahansa tunteita, olen onnistunut. Toivottavasti viihdyt tekstieni parissa!
Joskus menee pitkiä, pitkiä aikoja siihen, että ymmärtää joidenkin asioiden ja tapahtumien syitä ja yhteyksiä. Minulla meni noin 45 vuotta. Varaa aikaa ja nenäliinoja viereesi lukiessasi tätä. En usko, että vältyt kyyneliltä. Olen ottanut ensimmäisen
Olen viime aikoina pohtinut omia parisuhteitani ja etsinyt niistä yhtäläisyyksiä. Sillä ajatuksella, että minussa oleva parannusta kaipaava haava kutsuu luokseen ihmistä, jolla on ehkäpä sama haava itsellä. Eilen sain voimakkaan oivalluksen, joka toi melko rajustikin
Teen kollegani kanssa parhaillaan verkkokurssia ”Matka omaan voimaasi”, jonka ensimmäisenä osiona meillä on Tyhjyys. Googlettamalla Suomi sanakirjan löydän tyhjyydelle seuraavanlaisia (länsimaisia) määritelmiä: tyhjä tila, autius, tyhjiö, elottomuus, ilmeettömyys, täyttämättömyys, olemattomuus. Ei kovin positiivissävytteisiä, vai mitä?
Facebook nostaa välillä esiin kivojakin vanhoja päivityksiä. Seitsemän vuoden takaa ponnahti tälläinen: Saija Mäkinen 27. elokuuta 2013. Mitäkö haluan vanhana? Olla kuin vanha pariskunta Yyterissä viimeiset kaksi viikkoa – nauttivat yhdessä toistensa seurasta, upeasta elokuusta,
Kummallinen vuosi. Kevät poikkeusoloissa. Oudon kuuma kesäkuu. Raju heinäkuu. Omituisia kelejä. Omituisia tapahtumia. Omituisia ajatuksia. Näennäisesti yritetään palata entiseen normaaliin. Poistetaan rajoituksia, palataan työpaikoille, jatketaan elämää. Varataan matkoja, lähdetään ulos, nähdään kavereita. Viedään lapset tarhaan,