fbpx

Kun entinen normaali tuntuu liian vähältä

Kummallinen vuosi. Kevät poikkeusoloissa. Oudon kuuma kesäkuu. Raju heinäkuu.
Omituisia kelejä. Omituisia tapahtumia. Omituisia ajatuksia. 


Näennäisesti yritetään palata entiseen normaaliin. Poistetaan rajoituksia, palataan työpaikoille, jatketaan elämää. Varataan matkoja, lähdetään ulos, nähdään kavereita. Viedään lapset tarhaan, palataan joogaryhmiin, aletaan käymään salilla. Miksi omalla kohdallani ”normaaliin” paluu tuntuu vaivalloiselta? Teeskentelyltä? Aivan liian vähältä? Ja miksi minun edes pitäisi yrittää palata entiseen normaaliin?

Tämän vuoden tapahtumat eivät olleet vain sattumaa. Huonoa tuuria. Bad luck. Uskon, että mikään ei tapahdu vain sattumalta. Kaikella tapahtuvalla on aina joku tarkoitus, joku oppi tarjottavana. Itse koen tämän vuoden osoittaneen hyvin vahvasti sen, että mikäli mikään ei muutu, meille ei käy hyvin. Ihmiskunnalle ei käy hyvin.

Ihmiskuntaa on hyvin pitkään johtanut vallanhalu, raha, ahneus, kyltymättömyys, kunniattomuus. Se tie on tuonut meidät tähän pisteeseen. Jos mikään ei muutu niin mikään ei muutu. Pyrkiminen jatkuvaan kasvuun on todellisuuden vastaista. Sula mahdottomuus. Vastoin luonnonlakeja. On unohdettu yhteisöllisyys, luonnon kunnioittaminen, toistemme kunnioittaminen. Rakkaudesta käsin toimiminen.

Luin lehdestä tänään, että yksin asuvien määrä on kaksinkertaistunut 30 vuodessa. Jutussa haastateltiin 58-vuotiasta sinkkunaista, joka on asunut pitkään yksin. Hän ei voisi kuvitella enää asuvansa miehen kanssa samassa taloudessa, vaikka seurustelisikin. Surullista. Samaa asennetta kuulee yhä nuorempien suusta. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu kuitenkin mm. ystävyys, rakkaus ja ryhmään kuuluminen. Ryhmä antaa tukea, turvaa, seuraa ja – rakkautta. Olemme osa luontoa, ja meidän ihmisten kuuluu hakeutua toistemme seuraan, hakea sitä toista puoliskoa, muodostaa erilaisia ryhmiä (muitakin kuin fb-ryhmiä), ”heimoja”.

Jos kokoajan lisääntyvää eristäytyneisyyttä ei ihannoitaisi ja siihen kannustettaisi, meillä olisi vähemmän sairauksia, vähemmän masennusta, vähemmän pahaa oloa. Jo vauvat eristetään hyvin varhaisessa vaiheessa omaan huoneeseensa. Sillä luodaan hyvä pohja koko elämän pituiselle turvattomuuden tunteelle. Elämän alusta asti opetetaan pieniä ihmisen alkuja olemaan yksin, olemaan jakamatta tavaroita ja asioita toisten kanssa. Mun, mun, mun. Ei oo sun, sun, sun. Eikä niitä asioita jaeta koko perheessä. Pahimmillaan perhe ei kokoonnu koskaan edes saman ruokapöydän ääreen, missä jokainen perheenjäsen voisi vuorollaan tulla kuulluksi ja nähdyksi, ja voisi kokea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi. Myös aikuiset. Mikä sen mukavampi ja helpompi tilaisuus kysellä kuulumisia, kertoa päivän tapahtumista, omista mielipiteistään, kuunnella muiden mielipiteitä ja keskustella niistä, kuin yhteinen ruokahetki.

Luen tällä hetkellä jo toista kertaa erittäin mielenkiintoista ja valaisevaa kirjaa nimeltä ’Syövästä voi selviytyä’. Siinä Tohtori Kelly A. Turner esittelee yhdeksän avaintekijää, jotka yhdistävät odottamattomia paranemisia kokeneita ihmisiä. Mielestäni nämä yhdeksän avaintekijää sopivat monen muunkin sairauden hoito-ohjeiksi. Ja itse asiassa ne sopivat äärimmäisen hyvin juuri tähän aikaan ohjaamaan ihmisiä ja koko ihmiskuntaa kohti terveellä tavalla toimivaa yhteiskuntaa ja maapalloa.

Nämä yhdeksän avaintekijää ovat:

Muuta ruokavaliosi perin pohjin. (Kohti laadukkaampaa, luonnonmukaisempaa ja puhtaampaa).
Ota vastuu omasta terveydestäsi. (Länsimaisen lääketieteen rinnalle löytyy tueksi hyvin paljon tehokkaita täydentäviä hoitoja).
Noudata intuitiotasi. (Se on sisäinen viisautesi, joka ohjaa sinut aina oikeaan suuntaan).
Käytä kasvirohdoksia ja ravintolisiä. (Suurimmaksi osaksi lääkkeet pitävät vain sairauden oireet poissa aiheuttaen pitkässä juoksussa sivuvaikutuksia, joihin annetaan lisää lääkkeitä).
Vapauta tukahdutetut tunteet. (Ne aiheuttavat sairauksia).
Kehitä myönteisiä tunteita. (Kiitollisuus ja rakkaus ovat voimakkaita parantajia).
Ota vastaan ympäristön tuki. (Sinun ei kuulu eikä tarvitse pärjätä yksin <3).
Syvennä henkisyyttäsi. (Samalla opit ymmärtämään itseäsi ja mahdollisesti parantamaan elämän tuomia haavoja itsessäsi).
Vahvista elämänhaluasi. (Jos elämänhalusi on vahvempi kuin kuolemanpelkosi, olet oikealla tiellä).

”Suurilla sieluilla on tahtoa: heikoilla on vain toiveita.”

Mitä suurempi määrä ihmisiä ilmaisee tahtonsa muuttaa maailman menoa kohti uutta normaalia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se onnistuu.

Tahdotko sinä?

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest

2 Responses

Comments are closed.