Yltäkylläisyys on kaikkialla ympärilläsi

Aloitin tänään Deepak Chopran 21 Days of Abundance -meditaatiohaasteen. En ole kokenut meditoija. Ensimmäisellä meditaatiotunnillani kävin tämän vuoden alussa ja sekin loppui aika lyhyeen, sattuneesta syystä. Hetki tuli taukoa, mutta kun maailmankaikkeus järjesti runsain mitoin aikaa minulle poistaen työvelvoitteen hetkeksi, aloitin meditoimisen uudelleen kuuntelemalla harvakseltaan kaikenlaisia meditaatioharjoituksia ja webinaareja. Seuraava tauko tulikin sitten kesän myötä. Lisääntynyt valo ja helle houkutteli minut ulos aurinkoon ja veteen. Nyt kun niistä on tullut nautittua runsain mitoin muutama viikko, aloin taas kaipaamaan rauhoittumisen hetkiä. Kuin tilauksesta ystävältäni tuli viestiä tästä haasteesta, ja tartuin siihen heti.

Mitä on yltäkylläisyys? Ensimmäisenä mieleen saattaa tulla raha, vauraus, omaisuus jne. Mutta maailmankaikkeus tarjoaa meille jotain niin paljon enemmän. Jotain, mitä ei voi laskea…tähdet ja niiden kirkkaus taivaalla…hiekanjyvät rannalla…meren aallot…kukat niityllä…loppumattomat vuorijonot tai metsän puut…auringon säteet…kun opit huomaamaan kaiken sen, mitä luonto sinulle lahjoittaa ilmaiseksi ja runsaammin kuin osaisit mitenkään pyytää, ja olemaan siitä kiitollinen, vedät puoleesi lisää yltäkylläisyyttä.

”True abundance is the experience where our needs are easily met and our desires spontaneously fulfilled. We know it when we feel joy, happiness, health, a sense of purpose and vitality in every moment of our existence, and overflowing fullness that infuses every facet of our lives. We never need to seek abundance, we simply need to notice and open up to what’s already there and allow the bounty of the universe to flow through us…the desires of your heart are always available provided you are open to receiving them and sharing your gifts with the world.”
– Deepak Chopra

Meditaatiohaasteen ensimmäisen päivän tehtävänä oli listata vähintään 50 ihmistä, jotka ovat vaikuttaneet suuresti elämääni ja siihen, millainen minä olen tällä hetkellä. Jokaisen henkilön kohdalla piti oikeasti pysähtyä ja miettiä, miten henkilö on muuttanut elämääni parempaan suuntaan. Kyyneleiltä ei voinut välttyä. Ymmärsin asioita, jotka eivät olisi ehkä koskaan valjenneet minulle ilman tätä haastetta.

Yllättävintä oli se, että ymmärsin elämässäni olleen omien vanhempieni lisäksi toisetkin äiti- ja isähahmot. He ovat tuoneet elämääni tiettyä turvallisuutta ja vakautta, ja myöskin erilaisen mallin perhe-elämästä – mitenkään kritisoimatta omaa perhettäni ja vanhempiani. Lapsuuteni oli hyvä ja kai suhteellisen onnellinenkin, mutta myös melko levoton. Isäni oli paljon poissa kotoa työn takia, ja muistan ikävöineeni häntä kovasti.

Aloittaessani ensimmäisen luokan, vanhempani olivat asumuserossa. He palasivat vielä yhteen, mutta erosivat lopullisesti ollessani neljännellä. Erokuvioista johtuen olen käynyt neljää eri ala-astetta. En ehtinyt ikinä muodostaa kovin pysyviä ystävyyssuhteita…
Äitini jäädessä lopulta yksinhuoltajaksi kolmelle lapselle, piti hänen opiskella uusi ammatti – taisi opiskella parikin – ja minä vanhimpana otin hiukan enemmän vastuuta sisaruksistani. Pärjäsimme hyvin, ja siitäkin ajasta minulla on hyviä muistoja, mutta isääni näin ehkä joka toinen viikko ja äitikin teki kovasti töitä arkipäivisin. Näin jälkikäteen luulen kaivanneeni enemmän vanhempieni aikaa ja huomiota.

Neljännellä luokalla sain ystävän, jonka äiti oli perhepäivähoitaja. Kaisa oli aina kotona, aina huolehtimassa, ja aina jakaen rakkautta sekä omille että hoitolapsilleen. Häneltä sain tietynlaisen mallin pullantuoksuisesta kotiäidistä, jonka helmaan saattoi aina ottaa kiinni, ja jolla oli aikaa juuri sinulle. Silti hän piti tietyt rajat hellän topakasti. Muistan Kaisan aina ja ikuisesti pitkässä hameessa esiliina päällä <3.

Olen aina ollut isän tyttö. Siksi ehkä kaipasinkin häntä niin paljon. Ala-asteella ollessani asuimme muutaman vuoden hyvin lähellä kummejani, ja kummisetäni Jussi edusti minulle jäyhällä tavallaan isällistä turvaa ja läsnäoloa. Sitäkään en ymmärtänyt pikkutytön aivoillani, vaan nyt se jotenkin nousi esiin tämän päivän meditaatiohaasteen myötä. Muutenkin kummieni perhe edusti minulle sellaista pysyvyyttä ja yhdessäoloa, mikä tuntui osittain puuttuvan omasta perheestäni. Jo pienenä tyttönä hämmästelin myös sitä, että kummeillani oli yhteinen lompakko :D! Se oli musta nahkakukkaro, ja muistan miettineeni, että sinne ei voinut mahtua paljoakaan rahaa :D.

Listatessani tänään elämääni isosti vaikuttaneita 50 ihmistä ymmärsin, mikä määrä rakkautta minua on aina ympäröinyt ja ympäröi yhä! Jostain syystä olen lapsena tuntenut jääväni sitä vaille, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Minua on aina rakastettu ja paljon :).
Aikuisena minulle on kahdesti todettu, että tunnun tarvitsevan paljon rakkautta. Kyllä, ehdottomasti! Me kaikki tarvitsemme sitä!
Pyrinkin tästä päivästä lähtien antamaan enemmän rakkautta kaikille ja kaikelle, ja nauttimaan siitä yltäkylläisyydestä, jota luonto ja elämä tarjoaa ihan joka päivä.

Otappa sinäkin hetki aikaa itsellesi ja elämääsi vaikuttaneille ihmisille – perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville, opettajille, kirjailijoille . . .
Kirjoita ylös näiden ihmisten nimet ja heidän vaikutuksensa sinun elämääsi ja kasvuusi. Ja kiitä jokaista sydämesi pohjasta. Ilman heitä Sinä et olisi Sinä.

Rakkaudella, Saija